Lately doings

Viimeisin kirja: David Nicholson: Sinä Päivänä. Kirja kertoo ystävysten Emman ja Dexterin tarinan 20 vuoden ajalta kuvaten aina heinäkuun 15. tapahtumat vuodelta kerrallaan. En oo osannu päättää, mitä mieltä kirjasta oon. Ostin sen, koska pidin siitä tehdystä elokuvasta niin paljon ja sit sattumalta katsoin ystävän kanssa elokuvan just, kun olin aloittanut kirjan lukemisen. Sinä päivänä on kirjoitettu hyvin ja kirjaa luki mielellään. Toisaalta siinä ei ollut suuria yllätyksiä kaksi kertaa elokuvan nähtyä. Yleensä kirjassa on aina jotain enemmän kuin elokuvassa, mutta tällä kertaa ei tuntunut niin olevan. Luultavasti annan kirjalle vielä joskus uudelleen mahdollisuuden, koska kovasti haluaisin pitää siitä. . Pääsääntöisesti pidän aina kirjoista elokuvaa enemmän, mutta tää saattaa olla mun toinen poikkeus. Aiempi poikkeus on Ps. I Love You. (eli ehkäpä pidän romanttisista draamoista enemmän elokuvina kuin kirjona, ota ja tiedä.)

Viimeisin elokuva: We need to talk about Kevin ja Chernobyl diaries. Elokuvien kohtaan tuli nyt kaksi, koska poikkeuksellisesti ollaan poikaystävän kanssa katsottu useampi elokuva muutaman päivän sisään. We need to talk about Kevinin, suomeksi Poikani Kevin, olin itse asiassa nähny reilu kuukausi sitten mun ystävän kanssa, mutta eihän poikkis sitä muistanu tienyt, kun kävi yksinään elokuvavuokraamossa. Se ei kuitenkaan haitannu mua yhtään, koska pidin edelleen tosta elokuvasta todella paljon, vaikka se olikin todella järkyttävä. Elokuvassa kerrotaan koulusurmaajan tarina surmaajan äidin näkökulmasta. Äidin ja Kevinin näyttelijät teki uskomattomat roolisuoritukset. Tää elokuva herätti paljon kysymyksiä ja pisti ajattelemaan. Kirja mun on pitänyt lukea jo kauan ja oonkin saamassa sen työkaverilta lainaksi. Odotan sen lukemista jo kovasti! Luulen kuitenkin, että mun pitää lukea muutama kirjaa sitä ennen, ettei vaan tuu samanlaista pettymystä kuin edellä mainitun kirjan kanssa.

Chernobyl diaries sai mut muistuttamaan itselleni, että MINÄ EN PIDÄ KAUHUELOKUVISTA. Olen suuren luokan pelkuri ja meinaan saada paskahalvauksen heti kun on liian jännää. Siltikään elokuvaa ei voi jättää kesken, kun muuten ei uni tuu. Selvisin ton elokuvan läpi, kun yritin keskittyä laskemaan selviääkö kukaan päähenkilöistä hengissä. Elokuvan alku lupas parempaa, mutta loppua kohti huononi. Summa summarum, jos haluaa kokea kauhuelokuva-tunteen elokuva kannattaa katsoa, jos haluaa nähdä hyvä elokuvan niin ei.

Viimeisin tv-sarja: Criminal Minds. En voinu tehä tätä postausta millään mainitsematta tän hetken suurinta addiktion kohdettani. Meillä on tällä hetkellä menossa viides tuotantokausi ja voi en tiiä mitä teen jos ei kaupoista löydy kutosta ja seiskaa. Tauko vois toisaalta tehdä hyvää, koska oon syksyn ja talven aikana huomannu kamalien rikosten tulevan mun uniin. Enkä usko, että sekään on täysin normaalia, että kadulla hämärässä kävellessäni, kuvittelen jokaisen vastaan tulevan olevan sarjamurhaaaja, kidnappaaja tai murhaaja.   Eikä sekään varmaan oo normaalimmasta päästä, kun ollessaan työkaverin asunnon vahtina, huomaa "profiloivansa" kaveriaan tämän kodin perusteella. :D 

Viimeisin ostos: Suuri Pilateskirja, kirjoittanut Lynne Robinson, Lisa Bradshaw ja Nathan Gardner. Pitkään haaveilin ton kirjan ostosta ennen kuin sain aikaiseksi. Kerrankin hyvä niin, koska kiitos joulualennusmyyntien sain suunnilleen 35 € maksaneen kirjan nyt 15 eurolla. Aika hyvin! Ja tähän mennessä oon muutenkin kuin hinnan suhteen ollut tyytyväinen. Nimittäin kirjassa on paljon hyviä ohjeita, valmiit ohjelmia sekä selkeästi kirjoitettuja neuvoja. Eilen kokeilin ekaa kertaa yhtä lyhyempää sarjaa ja oon tyytyväinen. Ainoo miinus on, ettei liikkeet mee kirjassa mitenkään sen sarjan mukaan. Nyt mulla onkin seuraavaksi hankintalistalla ostaa sellaisii pikkusii eri värisiä muistilappuja, joiden avulla löydän helpommin eri sarjojen liikkeet, jotta ois helpompi mennä järjestyksessä. Haaveissahan mulla on tietty, että jossain kohtaa oon niin pro, että osaan ne sarjat ulkoa. Heh.